Miksi valmennan thainyrkkeilyä?

7.3.2017

Kuka olen?

Minun nimeni on Tuure Mutanen ja olen 37-vuotias thainyrkkeilyvalmentaja Joensuusta. Valmennan thainyrkkeilyä Pohjois-Karjalassa MMA Joensuu -nimisessä seurassa. Thainyrkkeilystä ja nyrkkeilystä minulla on n. 20 vuoden kokemus, mutta thainyrkkeilyvalmentajana olen toiminut yhtäjaksoisesti vasta n. 5 vuoden ajan. Nuorempana kilpailin thainyrkkeilyssä sekä nyrkkeilyssä 13 ottelun verran saavuttamatta mitään erityistä. Perheeseeni kuuluu vaimo, 5- vuotias poika sekä 2- vuotias tytär. Työskentelen ison teleoperaattorin asiakaspalveluyksikössä projektitehtävissä. Vapaa-aikani kuluu perheen ja kamppailuvalmennuksen parissa.

Tuure Mutanen

Millainen kytkös minulla on Muaytribe-heimoon?

Tutustuin Antero Hynyseen ensimmäisen kerran MM-kisoissa Pietarissa vuonna 2012. Olimme nähneet ennenkin salikisoissa, mutta silloin lähinnä vaan moikkailtiin, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Viime syksynä Antero ja Pai kävivät vetämässä Joensuussa thainyrkkeilyleirin ja silloin Antero taisi ensimmäistä kertaa kertoa muaytribe ajatuksestaan. Joensuun leirillä tuli juteltua ruokailujen lomassa kaikenlaista muutakin.

Anterolla syntyi ajatus, että rupeaisinko kirjoittamaan blogia Muaytribelle.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että en varmasti ala kirjoittaa (en sanonut tätä Anterolle ääneen). Mietin mielessäni, että mitä ihmettä minulla voisi olla annettavaa, minähän olen vasta aloitteleva valmentaja ja enhän minä edes ole hyvä kirjoittamaan. Huomasin itsessäni yllättävän suuren vastustuksen ajatusta kohtaan ja samalla paljon rajoittavia uskomuksia. Tämän takia aloin miettiä, että mitäs jos kokeilisin uskomuksistani huolimatta. Tiedä vaikka oppisinkin tässä samalla jotakin. Nyt minä tässä sitten kirjoittelen elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta ja syytän siitä Anteroa, heh!

Kysy itseltäsi aika ajoin "Miksi valmennan thainyrkkeilyä?"

Aloitan tämän ensimmäisen blogini aiheella ”Miksi valmennan thainyrkkeilyä?”. Tämä on itseasiassa mielestäni niin hyvä kysymys, että se pitäisi esittää jokaiselle valmentajalle tietyin väliajoin. Oma vastaukseni on, että rakastan lajia. Thainyrkkeily ei ole minulle vain thainyrkkeilyä. Se on paljon enemmän ja se on antanut minulle jo nyt niin paljon. Blogikirjoitukseni voisi päättyä tähän, mutta avaan kuitenkin vähän lisää vastaustani.

Monipuolinen thainyrkkeily

Thainyrkkeily on hyvin tekninen laji, jossa on myös paljon taktisia elementtejä. Taktiset elementit tuovat lajiin älyllistä haastetta, joka on mielestäni mielenkiintoista. Tykkäsin nuorena pelata shakkia serkkuni ja isäni kanssa. Shakissa on yllättävän paljon samoja elementtejä kuin thainyrkkeilyssä. Esimerkkinä voisi käyttää vaikka sellaista, että ”uhraan sotilaan”, jotta saisin houkuteltua vastustajan haluamaani tilanteeseen. Thainyrkkeilyssä tuo sotilas voisi olla vaikkapa hämäys ja sitä kautta saavutetaan haluttu paikka iskeä. Lajitekniikkaa voi kehittää hyvin luovasti ja yhden asian voi tehdä hyvin monella tavalla onnistuneesti. Tämä loputon asioiden oppiminen on varmasti yksi tärkeä syy miksi lajista on muodostunut minulle niin rakas.

Miksi valmennan thainyrrkkeilyä

Juuan salikilpailut 29.4. Vasta 16- vuotias Väinö Ahonen debytoi kisoissa voitokkaasti. Tämä nuori mies on ahkera treenaaja ja kehittyy nopeaa vauhtia eteenpäin.

Thainyrkkeilyssä minua kiehtoo myös henkisten voimavarojen vaikutus toimintaan. Vuosien varrella on sen verran tarttunut kokemusta, että ne ihmiset ketkä suhtautuvat lajiin intohimoisesti, niin ne vaan tunnistaa jo kaukaa. Sen näkee silmistä, toiminnasta ja puhetyylistä. Viime viikonloppuna oli kilpailut Juuassa ja sinne osallistui myös ottelija Oulusta. Hän hävisi ottelun tuomariäänin 2-0 valmennettavalleni, mutta hänen koko olemuksensa ja silmät viestivät intohimosta lajia kohtaan. Ennustankin hänen menestyvän tulevaisuudessa, jos vaan sama liekki säilyy jatkossakin.

Intohimon voima syntyy siitä, että se päivä kun sinua vähän väsyttää ja ei huvita, niin ilman intohimoa sinä luovutat.

Intohimo ja innostus on niin voimakas voima, että myös vähän huonompanakin päivänä teet niitä asioita, jotka vievät sinua eteenpäin. Tätä liekkiä minä itsekin haluan valmentajana saada syttymään urheilijoissani. Joskus olen jopa tässä onnistunutkin.

Mistä motivoidun

Suomalainen hyvinvoinnin ja motivaation tutkija Frank Martela puhuu, että on olemassa sisäisiä sekä ulkoisia motivaatiotekijöitä. Sisäisiin motivaatiotekijöihin kuuluvat esimerkiksi halu kehittyä, oppiminen ja vaikkapa intohimo lajiin. Ulkoisiin tekijöihin taas kuuluvat esim. raha ja aineellinen hyöty. Valmentajana en saa palkkaa, joten tätä hommaa tosissaan tehdään rakkaudesta lajiin.

Minun palkkani on valmennettavien kehittyminen ja sitä kautta myös oma kehittyminen ihmisenä ja valmentajana.

Joku päivä noista taidoista voi olla myös rahallista hyötyä, mutta se on tällä hetkellä toissijaista. Kerron tähän liittyen pienen tarinan. Joensuussa kävi muutama vuosi sitten puhumassa jääkiekkoilija Sami Kapanen joukkuehengen voimasta. Hän kertoi tarinan siitä, että kun hän pelasi New York Rangersissa ja se joukkue oli rakennettu isolla rahalla. Joukkueeseen oli ostettu ísolla läjällä dollareita mm. Jaromir Jagr ja muutenkin kaikki asiat olivat huolehdittu viimeisen päälle. Joukkue ei kuitenkaan menestynyt, koska joukkue ei halunnut viettää toistensa kanssa aikaa. Kun treenit olivat ohi, kaikki lähtivät omille teilleen. Pelaamisen syy oli ainoastaan raha ja joukkuueesta ei koskaan kasvanut sanansa mukaisesti joukkuetta. Minusta tämä on hyvä tarina siitä, miten omat henkilökohtaiset motivaatiotekijät voivat vaikuttaa lopputulokseen.

Tämän takia kysymys ”Miksi minä tätä teen?”, on niin tärkeä. Tukeeko minun ”Miksi”-vastaus sitä mitä haluan saavuttaa?

Miksi valmennan thainyrrkkeilyä

Valmentajan rooli osaa olla välillä vaativa rooli ja vie paljon aikaa. Harvoin yksin kuitenkaan kukaan menestyy, joten sillon tarvitaan valmentajaa kaveriksi. Joensuussa kävi vuosia sitten Martin Rooney pitämässä seminaaria valmentajille ja urheilijoille.

Hän sanoi, että valmentajan tärkein tehtävä on uskoa, että urheilija voi menestyä.

Tämä on hyvin sanottu ja tuota ajatusta yritän seurata omassa valmennustyössäni. Jos tuota uskoa ei ole, niin eihän valmentajakaan ala nähdä vaivaa auttaakseen. Myös silloin kun urheilijan usko itseensä on koetuksella, valmentajan tuki korostuu.

Elämäni ensimmäinen blogikirjoitukseni lähenee loppuaan. Seuraava blogini tulee käsittelemään aihetta, miten kaikki alkoi minulla ja mikä oli ensimmäinen iso hyöty, jonka sain thainyrkkeilyltä. Pysy kanavalla, niin kuulet lisää.

Selvisin.. Oiii!

Höpinä on julkaistu alunperin http://heimo.muaytribe.fi/

Jaa höpinöitä muillekkin:

Tuure Routa Fight Promotion

Tuure Mutanen

Joensuulainen thainyrkkeilyvalmentaja, joka haluaa aina oppia lisää thainyrkkeilystä ja valmentamisesta