Kasvu valmentajaksi

5.8.2017

Tämän kertainen blogini käsittelee valmentajaksi kasvamista. Siirryin thainyrkkeilyvalmentajaksi vuonna 2010 kuntonyrkkeilyn parista. Vanha seurani oli lopettamassa toimintaansa ja MMA Joensuun silloinen puheenjohtaja keksi kysyä minulta, haluaisinko alkaa valmentaa heidän seurassa thainyrkkeilyä. Päätin lähteä kokeilemaan. Joensuussa oli vuosia treenattu thainyrkkeilyä säännöllisesti, mutta kilpailullinen menestys seurassa oli ollut lähinnä joitakin salikilpailuvoittoja. Joensuulainen thainyrkkeilytoiminta oli myös hyvin riitaisaa paikallisesti, koska enimmillään Joensuussa oli jopa kolme thainyrkkeilyseuraa.

Immosen Riku väänti joskus vitsiä, että väkilukuun verrattuna Joensuussa on enemmän thainyrkkeilyseuroja, kuin Bangkokissa yhteensä :D

Tämä kuvasi hyvin silloista tilannetta. Toiminnan ympärillä pyöri myös paljon erilaisia uskomuksia, jotka jarruttivat menestystä. Muistan joskus kilpailuaikoinani kysyneeni valmentajaltani, että mitähän ne siellä Etelä-Suomessa tekee, kun heidän tekninen osaaminen näytti omaan silmääni olevan valovuoden edellä meitä. Sain vastaukseksi, että onhan se ihan eri asia kun verrataan kaupunkeja. Joensuussa on 50 000 ihmistä ja Helsingissä on miljoona ihmistä. Kyllä miljoonasta ihmisestä löytyy paljon helpommin lahjakkuuksia, kun näin pienestä kaupungista. Omassa toiminnassa ei nähty siis mitään parannettavaa ja nuorena poikana tottakai uskoin tämän tarinan. Joku osasi analysoida, että onhan se mahdotonta menestyä täältä, koska me treenataan kaksi kertaa viikossa lajia ja etelä-Suomessa treenataan joka päivä. Jälleen todettiin faktat ja asialle ei voitu mitään (naurattaa kirjoittaa näistä). Monissa kisoissa tuli tuohon aikaan tappioita ja voitot olivat harvinaisempia. Selityksiä riitti laidasta laitaan, miksi kisoissa meni miten meni. Tässä ympäristössä kasvaneena huomasin näiden uskomusten tarttuneen myös itseeni ja jollain tasolla hyväksyin vallitsevan tilanteen. Lähtökohdat valmentajaksi ryhtymisessä olivat siis hyvin vahvalla pohjalla, heh!

Thainyrkkeilyn SM-kisat Joensuussa 2010

Vuonna 2010 järjestettiin Joensuussa thainyrkkeilyn SM-finaalit Joensuun urheilutalolla. Kilpailut olivat siinä mielessä historialliset, että kyseiset kisat oteltiin ensimmäistä kertaa Joensuussa. Kisat saivat paljon medianäkyvyyttä, kun Karjalainen kirjoitti tapahtumasta isot jutut ennen tapahtumaa sekä tapahtuman jälkeen. Onnistuimme saamaan myös kisoihin paljon yhteistyökumppaneita ja kisoja seurasi lopulta n. 500 katsojaa, joka oli hyvä määrä. Kisoissa vyötettiin lopulta 13 uutta thainyrkkeilyn suomenmestaria. Hyödynsimme medianäkyvyyden sillä, että järjestimme thainyrkkeilyn peruskurssin heti kisojen jälkeen. Kurssi tulikin helposti täyteen ilman mitään sen suurempia mainostuksia. Tässä vaiheessa en vielä arvannut, että nämä kilpailut olivat lähtölaukaus omalle oppimisprosessilleni.

Thainyrkkeilyn SM-kisat-2010

Thainyrkkeilyn SM-finaaleja oli ollut seuraamassa myös Niina Myller, joka toimi kisoissa valokuvaajan roolissa. Niina innostui näkemästään ja päätti aloittaa treenamisen MMA Joensuussa. Ennen treenien aloittamista hän soitti minulle ja ilmoitti haluavansa alkaa treenaamaan. Puhelun aikana heti ensimmäinen kysymys oli, että ”mitä hänen pitäisi tehdä, että hän pääsisi myös kilpailemaan?”. En muista tarkkaan mitä hänelle vastasin, mutta en tässä vaiheessa tähän kiinnittänyt sen erityisempää huomioita. Vastaavia kysymyksiä tulee lähes aina peruskurssien alkaessa. Ensimmäisissä treeneissä Niinalla oli jo valtavasti kysymyksiä ja hän pyysi jatkuvasti asioihin opastusta. Parhaani mukaan yritin häntä sitten myös neuvoa. Treenit kun oli loppu, niin sen jälkeen kysymyksiä alkoi satelemaan facobookin inboxiin. Tässä vaiheessa aloin huomaamaan, että tämä tyyppi taitaa tosissaan olla innoissaan. Alkuun pystyin vastaamaan kysymyksiin helposti, mutta pikku hiljaa kysymykset alkoivat vaikeutua. Millainen harjoitusohjelma minulla tulisi olla? Miten minun tulisi syödä? Millaista fysiikkaharjoittelu tulisi olla? Tuli myös toiveita, että monipuolistaisin treenien sisältöä. Olinhan vuosien ajan tottunut vaan siihen, että treenejä tehdään junnaavalla tyylillä. Aamulla aamulenkki ja illalla treenit. Tätä toistettiin vuoden ajasta riippumatta aina samalla tavalla.

Jossain vaiheessa tajusin, että en minä osaa vastata näihin kysymyksiin.

Olisi toki ollut helppo vaan käyttää valmentajan autoritääriasemaa ja sanoa, että ”shut up! Tälleen on aina tehty ja tehdään myös jatkossa”. En halunnut kuitenkaan tehdä näin, koska en oikeasti osannut perustella asioita riittävän hyvin. Tämä oli ensimmäinen hetki, jolloin heräsin ajattelemaan asioita uudella tavalla. Olen kuvaillut Niinaa joskus sanomalla, että hän on ärsyttävyyteen asti innokas (positiivisessa mielessä). Tämä innokkuus oli kuitenkin tähän hetkeen juuri oikeanlaista ravistelemaan vanhoja uskomuksia.

Valmennuksen laatu

Muistan erään valmentajapalaverin, jossa pohdittiin, mitä meidän tulisi tehdä, jotta seuramme valmennuksen laatu kehittyisi eteenpäin. Tuo palaveri oli monella tavalla käänteen tekevä, koska siinä tehtiin monta hyvää päätöstä tulevaisuuden kannalta. Suurin asia palaverin annissa oli se, että alettiin hakemaan seuran ulkopuolelta apua toiminnan kehittämiseksi. Ravintoasioihin lähdettiin hakemaan oppia kehonrakennuspuolelta, joka osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Treeniohjelmiin lähdettiin hakemaan järkeistystä kausiharjoittelun kautta. Saatiin tähän apua Joensuulaiselta pitkän linjan valmentajalta Vesa Parviaiselta. Vesa on toiminut mm. karaten maajoukkuevalmentajana sekä Josban fysiikkavalmentajana. Hän avasi minun silmät sille, millainen merkitys oikein tehdyllä kausiharjoittelulla on. Tykästyin ajatukseen, jossa harjoittelua tehdään koko ajan tavoitteellisesti kohti kauden tärkeimpiä kisoja.

Tykästyin ajatukseen, jossa harjoittelua tehdään koko ajan tavoitteellisesti kohti kauden tärkeimpiä kisoja.

Lajin kehittämiseen alettiin järjestää Joensuussa leirejä sekä alettiin käymään myös muilla paikkakunnilla leireillä. Tehtiin monia pieniä parannuksia ja alettiin käymään aktiivisesti kisoissa. Kisat videoitiin ja matsit analysoitiin mahdollisimman tarkkaan. Haettiin kisoista oppia treenien suunnitteluun ja kehitettiin toimintaa sitä kautta. Alettiinpa myös asettamaan tavoitteita, joista ensimmäinen tavoite oli voittaa SM- mitalli ja alettiin haaveilemaan, että oispa hienoa päästä maajoukkueeseen vielä joskus.

Aloin huomaamaan, että treenaajat alkoivat kehittyä nopeammin ja kisoissakin alkoi sujumaan paremmin. Onnistumiset alkoivat samalla ruokkia seuran ilmapiiriä enemmän ja enemmän innostuneisempaan suuntaan. Tiedettiin kuitenkin koko ajan, että meillä on vielä paljon opittavaa, jos meinataan menestyä SM- kisoissa (ja on edelleen tänä päivänä paljon opittavaa). Treenimäärät kasvoivat, treenit suunniteltiin pienparantamisen hengessä koko ajan paremmin ja paremmin. Leirien jälkeen lähdettiin heti viemään oppeja treenisuunnitteluun, jotta saisimme opituille asioille toistoja.

SM-kisoihin

Vuonna 2012 päätimme osallistua ensimmäisen kerran SM-kisoihin MMA Joensuun historian aikana. Kisoihin osallistui lopulta kaksi ottelijaa, joista toinen oli Niina Myller. Lähdettiin kisoihin sillä asenteella, että mennään kokeilemaan ja hakemaan kokemusta. Niina oli jo otellut sarjassa olevan ennakkosuosikin Tessa Kakkosen kanssa kahdesti. Ensimmäinen ottelu päättyi yllätykseksi Niinan hajaääni voittoon ja toisen matsin hän taas hävisi selvästi pistein Tessalle. Nämä ottelut kuitenkin loivat meille uskoa, että hyvänä päivänä kaikki on mahdollista. Olimme myös rakentaneet ottelutaktiikan uudelleen toisen hävityn ottelun jälkeen ja sitä oltiin harjoiteltu monta kuukautta treeneissä. Tiesimme, että emme saa kiinni Tessan teknistä osaamista, joten pistettiin kaikki panokset Niinan vahvuuksiin. Taktiikkamme olikin panostaa liikkeeseen, lähiottelussa olkapäälukkoon ja jatkuvaan prässiin, jossa potkuilla oli merkittävä rooli.

Niina selvitti SM- karsinnat ja pääsi ottelemaan finaaliin Porvooseen. Kisat oli järjestetty kesällä Porvoon torilla suuressa teltassa. Harjoituskausi oli mennyt nappiin ja kuntohuippu oli onnistuttu ajoittamaan täydellisesti. Niina tokaisikin lämmittelyissä, että ”Vitsi, kun ei tarvii edes ajatella, kun potku pamahtaa tyynyihin..”. Muistan hetken kun odotimme vuoroamme teltan takana.

Niskavilloihini hiipi jännä tunne, että tänään tehdään Joensuulaista thainyrkkeilyhistoriaa.

Kaikki kivet on käännetty. Kaikki mitä ollaan osattu tehdä, niin ne on tehty. Minä, toinen valmentaja Soikkelin Mikko ja Niina tiesimme tasan tarkkaan, mitä ollaan menossa tekemään. Niin paljon ottelutaktiikkaa oltiin toistettu harjoituskauden aikana.

niina-sm-kisat-2012

Niina otteli ottelun isolla sydämellä ja hurmoksella. Ottelutaktiikka puri paremmin ja paremmin erä erältä ja kaikkien suureksi yllätykseksi Niina Myller voitti ensimmäisenä Joensuulaisena thainyrkkeilijänä thainyrkkeilyn suomenmestaruuden. Samalla Niina lunasti paikan thainyrkkeilyn MM- kisoihin Pietariin. Joensuussa on ollut thainyrkkeilyä vuodesta 1986 alkaen, mutta Joensuulaisen thainyrkkeilyseuran nimissä ei ollut voitettu aiemmin suomenmestaruutta. Matsin jälkeen siirryimme lämmittelytiloihin ja riisuin Niinan varusteita siinä samalla apuna. Niina kysyi minulta, että miksi olet niin hiljainen? Minulla ei yksinkertaisesti ollut mitään sanottavaa, koska kaikki tapahtunut tuntui niin uskomattomalta kaikkien näiden Joensuun vuosien jälkeen.

Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Todennäköisesti olisin ollut myös siihen tyytyväinen, vaikka emme olisikaan voittaneet mestaruutta 2012. Kaikki se oppiminen mitä tapahtui kahden vuoden aikana oli niin paljon arvokkaampaa, kun se mitä Niina lopulta saavutti.

Vanha sanonta pitää siis mielestäni paikkansa "päämäärää tärkeämpää on matka"

Matka jatkuu myös edelleen. Seuraaviin SM-kisoihin tavoitteenamme on osallistua seuramme historian suurimmalla joukkueella. Olen innoissani, koska matka tulee sisältämään jälleen paljon oppimista, se on minusta parasta koko hommassa. Mitkä siis ovat suurimmat henkilökohtaiset oppini valmentajaksi kasvamisessa, ne ovat vanhojen tapojen kyseenalaistaminen ja poisoppiminen, sen hyväksyminen että kaikkea ei tarvitse osata itse ja viimeisenä itsensä jatkuva kehittyminen. Ripaus innostumista auttaa myös.

Höpinä on julkaistu alunperin http://heimo.muaytribe.fi/

Jaa höpinöitä muillekkin:

Tuure Routa Fight Promotion

Tuure Mutanen

Joensuulainen thainyrkkeilyvalmentaja, joka haluaa aina oppia lisää thainyrkkeilystä ja valmentamisesta