Ensimmäinen otteluni

16.6.2017

Tämän kertainen blogini käsittelee ottelemista ja itsensä voittamista. Edellisessä blogissani kerroin, että aloitin thainyrkkeilyn siksi, koska halusin parempaan fyysiseen kuntoon. Aloittamisen hetkellä en ajatellut nousevani koskaan thainyrkkeilykehään kilpailumielessä. Olihan lähtötilanteeni koko harrastamiseen niin nollatasolla. Toisin kuitenkin kävi. Mistä itsensä voittamisessa on perimiltään kyse? Mielestäni itsensä voittaminen tiivistyy yhteen asiaan: pelkojen voittamiseen. Ihmiset pelkäävät luontaisesti kaikkea vierasta, epämiellyttävää, virheitä ja epäonnistumista. On niin helppoa valita tuttu ja turvallinen tie, mutta toisaalta näin tehden menetämme suuren mahdollisuuden kasvaa ihmisenä uudelle tasolle. Pelot ruokkivat siis käyttäytymistä. Voisi ajatella myös, että menestyjät ovat aina riskinottajia.

Muutto Joensuuhun

Muutettuani vuonna 1999 Joensuuhun opiskeluiden takia, päätin aloittaa thainyrkkeilyn harrastamisen uudelleen.

Ennen lajin aloittamista olimme kavereideni kanssa ”nyrkkeilleet” ja sparrailleet silloin tällöin nurmikon reunassa. Pitihän se tietää, kuka oli kovin boksaaja kaveripiiristämme..

Nämä keskinäiset treenimme saivat silloisen kaveriporukkani innostumaan ja päätimme yhdessä osallistua seuraavalle thainyrkkeilyn peruskurssille Joensuun thaiboxing clubilla. Kurssille mentäessä muistan pohdiskelleeni, että onkohan treenien aloittaminen yhtä ikimuistoista, kuin se oli Outokummussa. Yllätykseksi peruskurssi ei tuntunutkaan enää tässä vaiheessa niin rankalta. Lihaskuntoni ja peruskuntoni oli parantunut selvästi muutamassa vuodessa. Huomasin olevani myös nopeasti jatkoryhmän treeneissä sparraamassa. En ollut koskaan hyvä potkimaan, mutta lyöminen tuntui minusta aina vähän luontevammalta. Muistan elävästi, kun sparrasimme ensimmäistä kertaa jatkokurssilaisten kanssa ja yllätykseksi pystyin viemään eriä nimenomaan lyömisen avulla. Tunsin onnistumisen elämyksen, vaikka tekniikkani olikin vaatimatonta.

tuure-ottelu

Kuva on otettu Kuopion salikisoista, jossa ottelin ensimmäisen otteluni. Kuvassa vierellä kaverini Kalle Sammalisto. Molemmat voitimme ottelumme noissa kisoissa.

Ensimmäinen otteluni

Ilmeisesti erotuin joukosta, koska valmentaja kysyi minua ja kaveriani ottelemaan hyvin nopeasti. Olimme ehtineet treenata Joensuussa n. kaksi-kolme kuukautta, kun olimme jo matkalla salikisoihin Kuopioon. Kilpailut järjestettiin Kuopion suurmäentien väestönsuojatiloissa ja sain ensimmäisessä ottelussani vastaan Kuopiolaisen penkkipunnerruksen SM-1 Pekan, jonka sukunimeä en nyt muista. Tieto siitä, että vastustajani on varmasti minua selvästi vahvempi, ei yhtään helpottanut jännitystäni ennen ottelua. Ennen ottelua kuopiolainen valmentaja kertasi meille sääntöjä. Kyseessä oli tekniikkaottelu 3x2min, ottelussa ei käytetty kypärää eikä rintapanssaria ja tyrmääminen oli kiellettyä.

Kuopiolainen valmentaja kommentoi myös minulle, että ”sinulla on Pekka vastassa. Hän on tyyliltään rauhallinen, joten saat varmasti hyvän ensimmäisen ottelun”.

Otteluhanskat olivat vanhat lyttyyn lyödyt 10 oz hanskat, joista tuntui puristaessa rystyset läpi. Siinä vaiheessa hanskoja katsellessa mietin, että mihinkähän tässä on ryhdytty.

tuure-ottelu2

Ottelen tässä Kuopiolaista Teemu Mäkelää vastaan Joensuun thaiboxing clubin salikisoissa vuonna 1999. Ottelimme kahdesti vastakkain. Hävisin ensimmäisen kohtaamisen ja toinen ottelu päättyi ratkaisemattomaksi.

Lopulta tuli vuoroni nousta kehään. En ollut koskaan aiemmin tuntenut vastaavaa jännityksen tunnetta. Mietin mielessäni, että miksi ihmeessä olen suostunut tähän. Eihän tässä ole mitään järkeä. Mieleni pisti hanttiin, koska tilanne sisälsi selvästi vaaran tunnetta. Jännitystä ei helpottanut yhtään se, että vastustaja Pekka näytti olevan myös fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin minä. Sparreissa kuitenkin olin pärjännyt hyvin nimenomaan lyömisellä, joten loin itselleni uskoa, että tulen osumaan häntä lyönneilläni.

Tanssi ennen ottelua

Ennen ottelun alkua oli wai khru -tanssi (lisätieto tästä). Kukaan ei ollut kertonut minulle tästä ennakkoon, miten se tulisi toteuttaa, joten liikuskelin vähän kehässä ja mallailin jotain kyynärpäälyöntejä sen aikana. Jälkeenpäin ajateltuna on näyttänyt varmasti hyvin ammattimaiselta toiminnalta 😀

Wai khru -tanssi kuuluu lajin perinteisiin ja vielä tänäkin päivänä näitä lajin perinteitä noudatetaan.

Säkkipillimusat (tämäkin kuuluu thainyrkkeilyn perinteisiin) lähti päälle ja ensimmäinen erä alkoi. Mielessäni oli, että lähden lyömään ja haen sitä kautta potkuja. Menin omalle etäisyydelle ja löin takakäden suoran ja heti perään etukäden koukun. Koukku osui hyvin ja huomasin, että se selvästi satutti. Osuma tuntui myös minun kädessäni, joten tiesin sen osuneen nappiin. Nykypäivänä tekniikkaotteluissa tyrmäyshakuinen ottelutyyli on kiellettyä, mutta tuolloin tuomari salli vetää kaikki tekniikat täysillä. Osumani jälkeen huomasin, että vastustajani meni ns. lukkoon ja sain ottelun rytmin itselleni jo ensimmäisessä tilanteessa. Tekniikkani oli karmeata räiskämistä, mutta pystyin hallitsemaan kaikki kolme erää. Voitin ensimmäisen otteluni tuomariäänin 3-0.

Voittamisen tunne

Ottelin yhteensä 13 ottelua nyrkkeilyssä sekä thainyrkkeilyssä vaihtelevalla menestyksellä saavuttamatta mitään erityistä. Lopetin kilpailemisen vuonna 2004, koska koin että en pysty Joensuun olosuhteissa nousemaan enää uudelle tasolle ottelijana ja haave SM-kisoista tuntui liian suurelta haasteelta. Joensuussa oli myös tuohon aikaan paljon kehitystä jarruttavia uskomuksia, joita olin myös alkanut pikku hiljaa uskomaan. Lopetin tässä vaiheessa koko lajin harrastamisen kahdeksi vuodeksi. Palasin kuitenkin lajin pariin harrastelumielessä ja suostuin alkamaan vetää Joen thainyrkkeilijät- seurassa kuntonyrkkeilytreenejä. Vedin kuntonyrkkeilyä neljä vuotta, jonka jälkeen seura lopetti toimintansa.

Tässä vaiheessa silloinen MMA Joensuun puheenjohtaja kysyi minulta, haluaisinko alkaa valmentaa heidän vapaaotteluseurassa thainyrkkeilyä.

Tämä oli se hetki, jolloin minusta tuli thainyrkkeilyvalmentaja vuonna 2010. Hauskinta tarinassa on se, että opin tekemään thainyrkkeilytekniikoita oikeammin vasta vuosia myöhemmin kilpailemisen lopettamisen jälkeen. Monia asioita tehtiin kilpailuaikanani vähän sinnepäin ja treeneistä puuttui selkeät tavoitteet. Valmennuspuolelta löytyi intoa pyörittää treenejä, mutta syväosaaminen puuttui, eikä kouluttautumiseen ollut halua tai resursseja. Valmentamisen saralta olen sittemmin löytänyt oman alueeni, jolla haluan ylittää itseni uudelleen ja uudelleen. Motivoivinta tässä on se, että et ole koskaan valmis, niin kuin ei urheilijakaan. Aina löytyy asioita, joita voi kehittää ja tehdä paremmin. Suositan kaikille omien rajojen ylittämistä, siinä oppii itsestään valtavan paljon.

PS. Siihen aikaan kun ottelin, oli ainoastaan käytössä VHS-videokameroita. Itselläni on tallessa ainoastaan kaksi otteluani nauhalla. Tässä niistä toinen Ruskiksen skaboista vuodelta 2000. Vastustajani oli Virosta ja tämä oli elämäni toinen nyrkkeilymatsi. Kilpailin sarjassa 67 kg.

Höpinä on julkaistu alunperin http://heimo.muaytribe.fi/

Jaa höpinöitä muillekkin:

Tuure Routa Fight Promotion

Tuure Mutanen

Joensuulainen thainyrkkeilyvalmentaja, joka haluaa aina oppia lisää thainyrkkeilystä ja valmentamisesta